Haluatko tiedon uusimmista ammattikirjoista ja tarjouksista? Tilaa uutiskirjeemme.



Tärkeitä asioita Positiivisen psykologian voimasta


Positiivisen psykologian voima. Se pitää sisällään aivan valtavan määrän asioita. Tärkeitä asioita. Näitä asioita on teoksen mittava kirjailijakavalkadi toinen toistaan mielenkiintoisemmista taustoista lähtöisin oleva ihminen lähtenyt pohtimaan.

Kirja on niin monipuolinen ja positiivisuutta niin monista eri näkökulmista katsova, että sen sanomaa voi hyödyntää millä tahansa elämän osa-alueella. Kirjassa käsitellään niin lapsuutta, nuoruutta kuin vanhuuttakin. Vaikka kaikki luvut eivät liity juuri varhaiskasvatukseen, on niitä ollut mielenkiintoista linkittää itse omissa pohdinnoissaan sinne ja saada upeita ahaa-elämyksiä ja oivalluksia.

Positiivisuutta käydään perusteellisesti läpi niin positiivisen psykologian, positiivisen pedagogiikan kuin onnellisuuden psykologiankin kautta. Kirja avartaa mieltä ja asennetta tuomalla esiin näkökulmia luonteenvahvuuksista ja hyveistä, koulumenestyksestä, sisusta, kiinnostuksesta, myötätunnosta, mindfulnessista, työimusta, kutsumuksesta, intohimosta, innostuksesta ja motivaatiosta.

Kirjaa ei välttämättä lue läpi ihan hetkessä, koska aiheet ovat niin ajatuksia herättäviä ja tärkeitä. Tekstin sisällön prosessoimiseen menee hetki, kun tulee halu miettiä omaa työtä ja henkilökohtaista elämääkin syvällisemmin. Kun kirjan kanssa kuitenkin istuu alas ja antaa itselleen aikaa tähän tärkeään ajattelutyöhön, on kirjan lukeminen hyvin palkitsevaa.

Kirja herättelee miettimään tehtävääni varhaiskasvattajana ja vanhempana. Onko se korjata puutteita vai ravita vahvuutta? Mielestäni vahvuuden ravitseminen auttaa itsessään myös korjaamaan puutteita ja pulmia. Erityisen tärkeää on tiedostaa juurikin se tapa, millä tavalla noita puutteita pyritään korjaamaan. Positiivinen pedagogiikka on siihen toimiva ratkaisu.

Itse koen aina olleeni positiivinen ihminen, mutta silti asian miettiminen ja tiedostaminen sekä positiiviseen pedagogiikkaan perehtyminen ammattikirjoja lukiessa, on tuonut työhön entistä enemmän lisää motivaatiota, kun pyrkii vuorovaikutuksessaan ja ajatuksissaan koko ajan kehittymään. On todella motivoivaa yrittää haastaa itse itseään vielä enemmän kohti sellaista asennetta, minkä itse kokee hyvin tärkeäksi. Matka positiivisen pedagogiikan sisäistämiseen on ollut todella antoisaa. Enkä usko sen matkan koskaan loppuvan.

Kirjassa puhutaan henkisen terveyden tilasta, jota kutsutaan kukoistukseksi ja sen puuttumista puolestaan nuutuneisuudeksi. Vaikka halusin tutustua kirjaan varhaiskasvatuksen näkökulmasta, antoi kirja paljon ajateltavaa myös omaa työntekoa ja opettajuutta ajatellen. Kirjaa lukiessa tuli ahaa-elämys siitä, että minun suhteeni työhön ei ole millään tavalla nuutunutta, vaan todella innostunutta. Veikkaan, että tähän on ollut varmasti vaikuttamassa jatkuva ammattikirjallisuuden lukeminen, millä on suuri vaikutus työmotivaatiooni. Olo ei ole paikoilleen jämähtänyt, vaan innokas, luova ja tuottelias.

Todella mielenkiintoista oli syventyä myös mm. itseohjautuvuusteoriaan (ulkoisiin ja sisäisiin palkkioihin). Onnellisuutta käsitellään kirjassa niin monelta eri kannalta, että se herättää paljon ajatuksia keskittyipä sitten omaan henkilökohtaiseen elämäänsä tai työhön. Palkkioiden lisäksi toisena näkökulmana on hyvä miettiä lapsia itsessään ja kysymystä siitä, miten lasten elämä päiväkodissa saadaan mahdollisimman onnelliseksi ja tasapainoiseksi.

Varhaiskasvatuksessa käytetään toisinaan ulkoisia palkkioita jonkin tavoitteen tai käyttäytymisen saavuttamiseksi (esim. tarrapassit). Monesti ne tehoavatkin hyvin ja tuovat motivaatiota, mutta vielä tärkeämpää olisi miettiä, miten saada sisäisen motivaation kautta lapset innostumaan jostain asiasta. Miten saada lapsi harjoittelemaan hänelle vaikeita tai epämiellyttäviä asioita niin, että tekeminen itsessään kiinnostaisi ilman ulkoisia palkkioita?

Yksi keino on ainakin toiminnan leikillisyys, koska leikki on yksi tyypillinen esimerkki sisäisesti motivoidusta tekemisestä. Kokemus tekemisestä olisi siis oltava mielenkiintoinen, innostava ja arvokas. Tavoitteena olisi tietenkin saada lapsi tekemään asioita mielellään ja omasta tahdostaan. Ovathan sisäisesti motivoidut tavoitteet tutkitusti yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Leikin lisäksi erittäin tärkeää on myös oppimisympäristöjen ja varhaiskasvattajan toimintatavan muuttaminen lapsen tarpeita vastaavaksi.

Ihmisen kolme psykologista perustarvetta ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Lisäksi hyvän tekeminen on yksi tutkittavana oleva asia näiden perustarpeiden rinnalla. Joku saattaisi äkkiseltään ajatella, että tälläisistä perustarpeista kertova ja ylipäätään teoreettiseen sävyyn kirjoittu psykologinen teksti olisi kuivaa luettavaa, mutta rohkenen olla eri mieltä. Kirjan aihe suorastaan herättää innostuksen pohtia näitä asioita käytännössä, kunhan siihen saa varattua riittävästi aikaa.

Psykologiset perustarpeet ovat olennaisia myös yksilön kasvussa ja kehityksessä. Kyseiset kasvuolosuhteet tuottavat tutkitusti hyvinvointia ja tasapainoisia aikuisia. Esim. koulut, joissa tuetaan näitä tarpeita, saavuttavat muita parempia oppimistuloksia.

Kysymys kuuluukin: Miten varhaiskasvatuksessa voidaan tukea vapaaehtoisuutta, kyvykkyyttä, yhteenkuuluvuutta ja hyvän tekemistä? Uskon, että tämän aikakauden varhaiskasvatus on hyvällä mallilla menossa juuri siihen suuntaan. Varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on suuri vastuu sen toteutumisessa jokaisen lapsen kohdalla. Edellä mainitut tarpeet ovat vahvasti yhteydessä myös energisyyteen, elinvoimaisuuteen, omistautumiseen ja tyytyväisyyteen.

Vapaaehtoisuus


Vapaaehtoisuus on ihmisen kokemus siitä, että hän on vapaa päättämään itse tekemisistään. Mieti, miten tämä toteutuu sinun lapsiryhmässäsi? Valinnan- ja toiminnanvapaus on pakotetun ja tiukasti kontrolloidun tekemisen vastakohta. Kyseinen autonomian näkökulma haastaa miettimään myös itseään kasvattajana ja toiminnan ohjaajana. Vapaaehtoisessa toiminnassa tekeminen ei tunnu ulkoa ohjatulta vaan asia koetaan omaksi. Vapaaehtoinen henkilö kokee siis olevansa vapaa toteuttamaan itseään ja tekemään itseään kiinnostavia asioita. Tämä on mielestäni selkeästi ymmärretty myös nykypäivän varhaiskasvatuksessa. Lasten osallisuus ei ole ollut koskaan aiemmin niin paljon esillä kuin nyt.

Kyvykkyys


Kyvykkyys on yksilön kokemus siitä, että hän osaa hommansa ja saa asioita aikaan. Kokeeko lapsi pystyvänsä suorittamaan hänelle annetut tehtävät menestyksekkäästi? Tämä on hurjan tärkeä näkökulma varhaiskasvatuksessa! Päiväkodit ovat pullollaan erilaisia oppijoita omine vahvuuksineen ja haasteineen. Jotta voidaan luoda vahva pohja lapsen kokemuksesta omaan oppimiseen liittyen, on oppijuuteen liittyvät pettymykset saatava minimiin, jotta lapsi voi uskoa tuleviin kykyihinsä. Enkä missään nimessä tarkoita, että lapsella ei saisi olla pettymyksiä elämässään. Nekin opettavat tärkeitä asioita. Puhun nyt ainoastaan siitä, miten lapsi saataisiin näkemään itsensä kykenevänä oppijana tulevaisuuden koulupolkua ajatellen.

Koen, että vahvuuspohjainen ajattelu on tässä erityisen tärkeää. Itsensä toteuttaminen liittyy myös vahvasti onnellisuuteen ja vapaaehtoisuuteen eli kykyyn löytää itselle ominaiset itsensä toteuttamisen muodot. Puhumme paljon lapselle ominaisista tavoista toimia (kieli ja kommunikaatio, leikkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen, tutkiminen) varhaiskasvatuksessa, mutta samalla on huomioitava yksilöllisyys vielä vahvemmin. Toimintaa suunniteltaessa on tärkeää myös huomioida lapsen kehitystaso, mielenkiinnonkohteet, vireystaso, lapsen sen hetkinen elämäntilanne, tuentarpeet sekä lähikehityksen vyöhyke (mitä lapsen on mahdollista oppia tuettuna nykyisellä taito- ja tietotasolla). Olennaista on huomioida myös toiminnan monialaisuus, aistit, temperamentti (analyyttinen, holistinen) sekä oppimistyyli (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen).

Yhteenkuuluvuus


Yhteenkuuluvuus on kokemus, että itsestä välitetään, ja että itse välittää toisista ihmisistä. Tämä näkyy painottuvan myös vahvasti varhaiskasvatuksessa, jossa entistä enemmän huomioidaan vuorovaikutus- ja tunnetaidot sekä kiusaamisen ennaltaehkäisy. Vuorovaikutus- ja tunnetaitoihin linkittyy myös vahvasti hyvän tekeminen, joka on kokemus siitä, että ihmisen toiminnalla on positiivinen vaikutus toisten ihmisten elämään.

Mm. tällaisia pohdintoja tuotti se, kun minä varasin itselleni aikaa ja istuin alas kirjaa kirjaa lukemaan. Syksyn tulo ja pimenevät illat ovat siihen aivan omiaan! Kirjan tausta-ajatus hyvän diagnosoimisesta jäi kirjasta päällimmäisenä vahvasti mieleen ja sitä minäkin teille kaikille toivon!

Kirjoittaja: Outi Kosunen
varhaiskasvatuksen opettaja
Lue lisää Outin kirjoituksia.

Tilaa kirja:

Positiivisen psykologian voima -kirja johdattaa sinut perusteellisesti ja helposti positiivisen psykologian maailmaan, josta ammennat sekä omaan elämääsi että säteilet ulkopuolelle.

Klassikko, joka kuuluu luettavaksi, jaettavaksi ja perustyökaluksi päivittäiseen työhön ja innostumiseen.

Tilaa tästä.

Chat - Asiakaspalvelija on paikalla

  • Hei, miten voin auttaa? Kirjoita kysymyksesi alla olevaan laatikkoon ja paina lähetä.