Liisa Tella

Nepsypakka

42 vinkkiä sujuvaan arkeen

Ota käyttöösi arkea sujuvoittavat toimintatavat!

Moni kasvatusmateriaali jää helposti teoriatasolle. Nepsypakan vahvuus on sen konkreettisuus.



Nepsypakka on Liisa Tellan kehittämä käytännönläheinen työväline, joka tuo selkeyttä neurokirjon lasten kanssa toimimiseen. Kierresidottu työväline sisältää arkeen istuvia muistutuksia siitä, miten aikuinen voi toimia tilanteissa, jotka tuntuvat haastavilta.

Katso Nepsypakan video Instagramissa

Nepsypakan helposti omaksuttavat ohjeet kiinnittävät huomion niihin toimintatapoihin, jotka helposti unohtuvat hektisen arjen keskellä. Aikuisen toimintaa muuttamalla on mahdollista saada aikaan suuria muutoksia lapsen käyttäytymisessä.

Materiaali syntyi hyvin konkreettisesta tarpeesta. Arki lasten kanssa arki usein kiireistä. Vaikka tietoa neurokirjosta on runsaasti, kaikkea ei ehdi lukea tai soveltaa. Tarvitaan jotakin nopeaa, selkeää ja käyttökelpoista. Nepsypakka to the rescue!

Sopii helpottamaan:
• siirtymätilanteiden sujuvuutta,
• ennakointia ja selkeyttä arjen tilanteissa,
• lapsen toiminnan ohjaamista myönteisesti,
• rauhallista ja turvallista vuorovaikutusta,
• koko ryhmän hyvinvointia,
• yhteistä pedagogista suunnittelua

Toimintaohjeet on suunniteltu tueksi erityisesti neurokirjon lasten kanssa toimiville aikuisille, mutta nämä käytännössä testatut ohjeet voivat helpottaa yhteistyötä kaikkien lasten ja aikuisten välillä.

Ne auttavat myös hyvien toimintatapojen jakamisessa ja puheeksiottamisessa niin omassa tiimissä kuin koko työyhteisössä.

Kierrevihkon sivut voi halutessaan irrottaa korteiksi, joista joista kukin sisältää yhden vinkin.

KM Liisa Tella on varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja.

Viisi teemaa, jotka ohjaavat arjen toimintaa

Nepsypakka rakentuu viiden teeman varaan, mutta niitä ei tarvitse opetella ulkoa. Ne toimivat ennemmin ajattelun suuntaviivoina.

Ensimmäinen näkökulma on auttaa lasta onnistumaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kieltojen sijaan annetaan selkeitä toimintaohjeita. “Älä juokse” muuttuu muotoon “kävele”. Lapsen on helpompi toimia oikein, kun hän tietää, mitä tehdä.

Toinen keskeinen asia on turvallisuuden tunne. Aikuisen rauhallisuus on ratkaisevaa. Jos aikuinen kiihtyy, tilanne harvoin paranee. Kun aikuinen rauhoittaa ensin itsensä, hän voi auttaa myös lasta rauhoittumaan.

Kolmas teema liittyy vuorovaikutukseen. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että aikuinen on hänen puolellaan. Pelkkä ohjaaminen ei riitä, vaan tarvitaan aitoa kohtaamista, katsetta, äänen sävyä ja yhteistä iloa.

Neljäs näkökulma on ehkä kaikkein inhimillisin. Lapsessa täytyy nähdä hyvää. Kun huomio kiinnittyy myös yrittämiseen ja pieniin onnistumisiin, lapsen minäkuva vahvistuu.

Viides teema liittyy rutiineihin. Ennakoitavuus on monelle neurokirjon lapselle elintärkeää. Kun arki on jäsenneltyä ja siirtymät selkeitä, kuormitus vähenee ja toiminta helpottuu.