Tweet

Kasvattaja positiivisten kokemusten mahdollistajana

Sosiaalis-emotionaalisissa ongelmissa on aina mukana myös yhteisö, jossa lapsi elää.

Yhteisö ja kasvattajat voivat asettaa itselleen tavoitteita tukiessaan lapsen kasvua. Kasvattaja voi tukea lapsen itsetuntemusta ja itseluottamusta sekä auttaa saamaan positiivisia kokemuksia.

Kasvatuksessa tulisi korostaa lapsen itsetunnon vahvistamista ja positiivisen minäkäsityksen tukemista. Tämä ei vaadi aina erillisiä opetustuokioita vaan voi tapahtua pienessä satuhetkessä tai vaikka ulkoilun tai pukemistilanteen yhteydessä.

Jokaisen lapsen tulisi saada kohdata päivittäin positiivisia tilanteita ja tuntea onnistumisen kokemuksia niin kasvattajien kuin muiden lasten kanssa.

Peilatessaan itseään työntekijän kautta lapsi saa emotionaalisen käsityksen itsestään. Kasvattajan omat tuntemukset ja asenteet sekä niiden tiedostaminen auttavat lapsen kasvamista.

Luottamuksellisen aikuiskontaktin syntyminen on erittäin tärkeää lapselle. Mitä läheisemmäksi joku aikuinen lapselle tulee, sitä enemmän lapsi uskaltaa turvallisuuden lisääntyessä antaa itsestään tähän suhteeseen ja sitä enemmän hän tuo tunteitaan ja ajatuksiaan esille. Tämänlaatuinen ihmissuhde on yksi suojaava tekijä ja antaa aineksia lapsen positiivisen mielenterveyden rakentumiselle.

Tavoitteena on myös, että lapsi oppii vuorovaikutuksessa tunnekieltä teon ja toiminnan kielen lisäksi. Moniin lasta kiusaaviin tilanteisiin, joihin liittyy ahdistusta, pelkoa tai vihaa, lapsi on ehkä omaksunut vain toiminnan kielen tai hiljaisuuden, kielettömyyden. Tavoitteena on, että lapsi löytää nimet omille tunteilleen ja oppii ymmärtämään, mistä mikin tunnepuuska sai alkunsa. Tunteita ei tulisi kieltää, vaan niitä tulisi sietää ja ymmärtää. Hyvin helposti kasvattaja voi moralisoida ja syyttää lasta tai kieltää lapsen tunteet. Tunteiden kieltämisen sijasta ymmärtäminen ja kestäminen ovatkin pedagogille asetettuja vaatimuksia.

Millainen on hyvä kasvattaja?

Hyvän kasvattajan tunnuspiirteitä on vaikea määritellä. Hyviä luonteenpiirteitä tärkeämpää on se, miten nuo ominaisuudet yhdistyvät kokonaisuudeksi ja kuinka tietoinen kasvattaja on persoonallisuutensa piirteistä, toiminnoistaan ja tunteistaan sekä näiden suhteesta toisiinsa.

Realistinen minäkäsitys ja omien rajojen ja mahdollisuuksien tunnusteleminen ovat helppoja asioita sanoa, mutta itse kasvatustodellisuudessa ne ovat usein defenssien eli puolustusmekanismien peittämiä. Kasvattajan jatkuva itsearviointi onkin olennaista etenkin sellaisten lasten kanssa, joilla on vaikeuksia sosiaalis-emotionaalisella alueella. Kasvattajan vahva itsetunto ja itsensä hyväksyminen heijastuvat lapseen. Lapsen minä rakentuu sosiaalisten suhteiden kautta.

Vahvojen, empaattisten ja luotettavien aikuisten läheisyydessä on hyvä kasvaa.

Hyvä pedagogi ei ole aina iloinen, eikä hän kestä mitä tahansa. Hyvän hänestä voi tehdä muun muassa se, että hän on kulloinkin tietoinen omista tuntemuksistaan ja kykenee pohtimaan niiden taustoja. Olennaista on, että työntekijä ei kaada kuormaansa lapsille tai syytä lapsia omista tuntemuksistaan. Hyvä kasvattaja voi olla vihainen, mutta hänen vihansa ei satuta lasta. Hän erottaa itsensä erilliseksi lapsesta eikä sotke omia ja lapsen tunteita toisiinsa.

Kun työntekijä kertoo omista ilon, surun ja kiukun hetkistään, hän antaa lapselle myös esimerkin siitä, että pelottavista ja vihaa aiheuttavista asioista voi puhua mieluummin kuin purkaa ne väkivalloin johonkin toiseen tai pitää ne yksin sisällään.

Työntekijällä voi olla liian vaativia odotuksia itsestään kasvattajana. Aina tulisi olla ihana, hymyilevä ja ymmärtävä. Silloin työntekijä lähtee tavallaan mukaan lasten odotuksiin ja yrittää vastata johonkin sellaiseen, mihin ei pysty. Jokainen on välillä harmistunut, ja tämä tulisi uskaltaa kertoa myös lapsille. Kun työntekijä on sinut oman harmistuksensa kanssa, se ei häiritse hänen työtehtäviään, eikä se luonnollisesti saa ollakaan este ammatilliselle toiminnalle.

Ote kirjasta Varhaiserityiskasvatus Päivi Pihlajan artikkelista Sosiaalis-emotionaalinen kehitys ja sen vaikeudet


Päivi Pihlaja — Riitta Viitala (toim.)

Varhaiserityiskasvatus

Kirjassa kerrotaan käytännönläheisesti, miten lapselle järjestetään hänen kasvuaan edistävä varhaiskasvatusympäristö sekä muu tarvittava tuki.

Tilaa tästä.