Huumoripedagogiikka tarkoittaa tietoista panostamista leppoisan, turvallisen ja leikillisen ilmapiirin rakentamiseen.

Huumori ei ole kasvatuksen sivutuote, vaan keskeinen vuorovaikutuksen väline, joka vahvistaa lapsen osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja suhdetta aikuiseen. Yhteinen nauraminen rakentaa luottamusta ja madaltaa kynnystä osallistua ryhmän toimintaan.



Tutkimusten mukaan lapset kokevat kuuluvansa ryhmään erityisesti silloin, kun ilmapiiri on kiireetön, aikuiset ovat tuttuja ja toiminta koetaan vapaaehtoiseksi ja yhteisölliseksi. Huumori on olennainen osa tätä myönteistä ryhmäkulttuuria.

Turvallinen aikuinen on huumoripedagogiikan perusta. Lapsi uskaltaa hassutella, kokeilla ja ilmaista itseään silloin, kun aikuinen kuuntelee, vastaa huumoriin ja suhtautuu lapsen ajatuksiin arvostavasti. Vastavuoroisuus luo yhteyden, jossa huumori ei ole häiriötekijä vaan vuorovaikutuksen silta.

Myös lasten yksilöllinen huumorintaju on tärkeä huomioida. Osa lapsista tuottaa huumoria näkyvästi, toiset osallistuvat hiljaisemmin. Molemmat tavat ovat yhtä arvokkaita. Erityisesti pienryhmätoiminta tarjoaa turvallisen tilan, jossa jokainen lapsi saa tulla nähdyksi omalla tavallaan.

Yhteinen tekeminen luo luonnollisia mahdollisuuksia huumorille. Arjen tilanteet, kuten ruokailu, pukeminen, siivoaminen ja valmistelut, tarjoavat runsaasti tilannekomiikkaa ja yhteisiä naurun hetkiä. Kun aikuiset ovat aidosti mukana lasten arjessa, huumori ei muutu provokaatioksi vaan yhteiseksi kokemukseksi.

Vapaaehtoisuuden tunne vahvistaa lasten motivaatiota ja sitoutumista. Kun lapsi kokee saavansa vaikuttaa omaan toimintaansa, hän osallistuu herkemmin myös yhteisiin hetkiin. Leikkimielinen ilmapiiri tukee autonomiaa ja lisää halua olla mukana ryhmän toiminnassa.

Kiireettömyys on huumoripedagogiikan hiljainen peruspilari. Kun siirtymätilanteita kevennetään leikillisillä ratkaisuilla ja keskitytään olennaiseen, syntyy tilaa kohtaamiselle ja ilolle. Leikki ja huumori auttavat purkamaan kuormitusta ja rauhoittavat tunnelmaa.

Yhteinen, hyväntahtoinen huumori syntyy vastavuoroisuudesta. Aikuinen ei aina ymmärrä lasten huumoria, eikä tarvitsekaan. Tärkeämpää on halu olla mukana, heittäytyä ja vastata lasten aloitteisiin. Samalla aikuisen tehtävä on tunnistaa hetket, jolloin huumori ei ole oikea keino, esimerkiksi lapsen ollessa voimakkaasti kuormittunut tai kiukkuinen.

Huumoripedagogiikka ei vaadi erityistaitoja, vaan ennen kaikkea läsnäoloa, herkkyyttä ja rohkeutta olla vähän hassu. Kun aikuinen uskaltaa nauraa yhdessä lasten kanssa, syntyy ilmapiiri, jossa oppiminen, kasvu ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Ja mikä parasta, työpäivä tuntuu usein kevyemmältä myös aikuiselle.

Lähde:
Tuula Stenius — Sanna Seetri (kuv.)
Naurunaperot
Toimintakortit yhteiseen iloon



140 huumoriharjoitusta, jotka perustuvat tutkittuun tietoon siitä, mikä lapsista on hauskaa ja millaisia huumoritaitoja tarvitaan.

Tutustu kortteihin täältä