Miksi lapsi haluaa niin kiihkeästi olla mukana leikissä, tulla huomioiduksi ja saada kavereita? Miksi syrjään jääminen sattuu, vaikka aikuisesta tilanne saattaa näyttää pieneltä?

Uutuuskirja Miksi ihminen tarvitsee toisia? Laumavietti ihmisen ydintarpeena antaa tähän selityksen: ihminen on laumaeläin alusta asti, ja yhteenkuuluvuuden kokemus on elämän perusedellytys.



Laumavietti näkyy jo lapsessa

Kirjan kirjoittajat kuvaavat, miten ihmisen biologia ja mieli on rakennettu niin, että yhteys toisiin on välttämätöntä. Lapsi etsii katsetta, haluaa tulla hyväksytyksi ja hakeutuu ryhmään — nämä eivät ole pelkkää sosiaalista oppimista, vaan syvällä perimässä olevaa selviytymismekanismia.

Lapsen tarve kuulua joukkoon ei ole ylimääräinen tai ”kiva lisä”, vaan ydintarve, jonka täyttymättä jääminen voi satuttaa samalla tavoin kuin fyysinen kipu.

Yksinäisyys näkyy pienissä hetkissä

Kirjassa kerrotaan erään lapsen kokemuksesta:

“Miksen minä kelpaa mukaan? Onko minulla jokin leima otsassa?”

Samankaltaisia tunteita voi nähdä jo päiväkodin arjessa, kun lapsi ei pääse leikkiin tai jää ryhmän ulkopuolelle. Tällöin kyse ei ole pelkästään hetkellisestä pettymyksestä, vaan lapsen kokemuksesta, että hän ei ole tärkeä muille. Pitkittyessään ulkopuolisuuden tunne vaikuttaa itsetuntoon, oppimiseen ja mielenterveyteen.

Aikuinen rakentaa lauman turvaa

Kirjan sanoma varhaiskasvatukseen on selvä: lapsi tarvitsee turvallisen ”lauman”, jossa jokainen saa tuntea olevansa arvostettu ja merkityksellinen. Tämä tarkoittaa, että kasvattajien tehtävänä on tietoisesti vahvistaa ryhmän yhteishenkeä ja estää ulossulkemista.

Pienilläkin asioilla on merkitys: katse, tervehdys, kutsu mukaan leikkiin. Myös aikuisten mallintama empatia ja vastavuoroisuus leviävät ryhmässä. Kun lapsi oppii jo varhain, että jokaisella on paikkansa, hän saa perustan sosiaalisille taidoille ja hyvinvoinnille.

Kirjan pohjalta varhaiskasvatuksessa voidaan:

• Huomioida jokainen lapsi päivittäin. Katse ja nimellä puhutteleminen vahvistavat kokemusta olemassaolon merkityksellisyydestä.
• Tukea leikkeihin liittymistä. Aikuinen voi auttaa lasta löytämään roolin leikissä ja opettaa ryhmän lapsille, että mukaan mahtuu aina.
• Mallintaa myötätuntoa ja vastavuoroisuutta. Lapsi oppii tunteiden tarttumisesta ja siitä, miten toisen auttaminen vahvistaa koko ryhmää.
• Puuttua ulossulkemiseen. Syrjään jättäminen, hiljainen ”mykkäkoulu” tai leikistä erottaminen sattuu lapsen mielessä yhtä syvästi kuin fyysinen satuttaminen.

Miksi ihminen tarvitsee toisia? muistuttaa, että yhteenkuuluvuus on ihmisen hyvinvoinnin perusta syntymästä alkaen. Varhaiskasvatuksessa tämä tarkoittaa, että lapsi ei tarvitse vain turvallisia aikuisia — hän tarvitsee myös turvallisen lauman. Se on lahja, joka kantaa läpi elämän.

Lähde:


Niina Junttila — Emil Salovuori (toim.)
Miksi ihminen tarvitsee toisia?
Laumavietti ihmisen ydintarpeena

Teos korostaa erilaisten yhteisöjen merkitystä nykymaailmassa ja luo perustaa toiveikkaille mahdollisuuksille, joilla kestävä hyvinvointimuutos on mahdollista. Kirja on suunnattu erityisesti sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille, päättäjille ja opiskelijoille. Se tarjoaa pohdittavaa jokaiselle, joka on kiinnostunut yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilöiden selviytymis- ja toimintakyvystä tulevaisuudessa.

Tutustu kirjaan