Iltapäivän ruuhkabussi ajaa uimahallin ohi. Lapsi katsoo tarkkaavaisena ikkunasta ulos ja kysyy vanhemmaltaan: ”Mikä toi rakennus on?” Vanhempi vastaa huokaisten: ”Uimahalli.” ”Onko uimahallissa vettä?” ”No tietenkin on”, kuuluu aikuisen vastaus. ”Miten se vesi pääsee uimahalliin?” Vanhemman huokaus syvenee: ”Jotain putkia pitkin.” ”Mistä se vesi pääsee niihin putkiin?” lapsi kysyy äänenpainon noustessa innostuksesta. ”Tiedätkö, mä en nyt oikeen jaksaisi miettiä. Kysytään kotona iskältä”, vanhempi väistää lapsen kysymyksen. Lapsi hiljenee seuraamaan autojen virtaa.



Tutkimalla oppiminen alkaa aina kysymyksestä, ongelmasta tai lapsen ihmettelyn aiheesta Kysyminen sytyttää ajattelun sekä ohjaa selittämiseen ja kriittiseen ajatteluun, minkä vuoksi kysymyksen esittämisen taito on perusta tutkivalle toiminnalle. Sen vuoksi lasten kannustaminen kysymiseen ja kysymisen taidon harjoitteluun on keskeistä varhaisessa tiedekasvatuksessa.

Jokainen pienten lasten parissa toiminut tunnistaa, että he ovat ihmettelyn ja kysymisen mestareita: pieni lapsi tutustuu maailmaan kyselemällä, kokeilemalla ja ihmettelemällä. Kysymys kertoo, että lapsi on ajatellut asiaa ja yrittänyt linkittää aiempaa tietämystään käsillä olevaan ilmiöön. Kysymys kumpuaa kuilusta, joka on lapsen tiedonhalun ja senhetkisen tietämyksen välissä.

Varhaiskasvatusikäinen lapsi voi kysyä keskimäärin jopa 107 kysymystä yhden päivän aikana ollessaan vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. On tyypillistä, että lapsi kokee aikuisen tietävämpänä itseensä verrattuna ja hakee kysymyksellä tietoa. Ei ole yhdentekevää, miten aikuinen lapsen kysymykseen suhtautuu.

Kysymysten esittäminen ja niihin vastausten saaminen on merkityksellistä lapsen kognitiivisen kehityksen kannalta mutta myös kysymysten esittämiseen liittyvien asenteiden näkökulmasta. Jos lasten kysymyksiin suhtaudutaan ylimalkaisesti tai väistelevästi, lapsi oppii, ettei kysyminen kannata. Tämä taas haittaa ja jopa estää oppimista. Siinä missä varhaiskasvatusikäinen lapsi voi kysyä yli sata kysymystä päivän aikana, kouluikäisten lasten ääneen lausumien kysymysten määrä on tästä vain murto-osa.

Tutkimuksessa ei ole vielä yksiselitteisesti selvitetty, mikä ohjaa lapsia pois kysymisestä heidän kasvaessaan. Taustalla varmastikin vaikuttaa ainakin yhteisön kulttuurinen suhtautuminen kysymiseen: millaisena kysymyksen esittäjä nähdään, miten kysymyksiin suhtaudutaan ja millainen on argumentoiva ja pohdiskeleva keskustelukulttuuri. Lisäksi on todennäköistä, että kysymisen vähentymiseen vaikuttaa lapsen ajattelun ja sisäisen puheen kehittyminen.

Vygotskyn mukaan lapsi oppii ajattelua ja kielen käyttöä ensin vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tällöin lapsi sanoittaa ääneen ajatteluaan ja kysymyksiään toisille. Vähitellen ajattelu muuttuu interpersoonallisesta intrapersoonalliseen ajatteluun, jossa lapsi ei enää välttämättä ilmaisekaan toisille sanallisesti ajatteluaan vaan pystyy mielensisäisesti pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia. Aikuisen tehtävänä onkin huomata lasten kysymykset ja vastata niihin kertomalla, kuvailemalla tai tarjoamalla lapselle mahdollisuus tutkia kysymyksen kohdetta. Tämä on keskeinen osa lasten oikeuksia.

Esimerkiksi Murray linkittää lasten kysymysten huomaamisen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa linjattuun lapsen oikeuteen tulla kuulluksi, ilmaista näkemyksensä sekä saada niille kunnioitusta.

Toisinaan lasten kysymykset saattavat kuulostaa aikuisen korviin mielikuvituksellisilta, hassuilta tai söpöiltä. On hyvin tavallista, että lapset pohtivat jossain vaiheessa esimerkiksi lentämisen mysteeriä. He saattavat toivoa, että osaisivat lentää, ja hakevat aikuiselta ratkaisua pulmaan kysymällä: ”Miten ihminen voisi oppia lentämään?”

Nopeasti ajateltuna kysymystä saatetaan pitää absurdina ja hullunkurisena ja todetaan, että ei ihminen pysty lentämään, koska ihmisellä on lentämiseen soveltumaton keho. Tämä kysymys kuitenkin esitettiin jo kauan ennen kuin yksikään ihminen oli minkäänlaisella laitteella lentänyt.

Historia osoittaa, että moni otti tämän hassun ja absurdin kysymyksen ihmisen lentämisestä tosissaan ja lopulta tuloksena oli lentokoneen keksiminen.

Lasten kysymyksiin on siksi syytä suhtautua vakavasti, vaikka ne tuntuisivat aikuisista hullunkurisilta tai vaikka niihin ei olisi vielä vastausta.

Tulee muistaa, että jokaisen maailmaa mullistaneen keksinnön takana on henkilö tai ryhmä, joka uskalsi kysyä jotain, mihin vielä ei ollut vastausta tai mikä vaikutti päättömältä ja hullulta.

Ote kirjasta
Jenni Vartiainen — Kati Sormunen
Tutkimisen riemua
Käsikirja tutkimalla oppimisen pedagogiikkaan



Tutustu kirjaan

Lähteet:
Minner ym., 2010
Zoller ym., 1997
Chin & Osborne, 2008
Chouinard ym., 2007
Engel, 2011
Vygotsky, 1997
Murray, 2022