Sosiaalis-emotionaaliset vaikeudet näkyvät lapsen sosiaalisessa toiminnassa, vuorovaikutuksessa tai tunteiden ilmaisussa. Lapsen tukemisessa on tärkeää ottaa huomioon myös yhteisö ja kasvuympäristö: sama lapsi voidaan kokea hankalaksi yhdessä ympäristössä mutta toisessa ei.



Sosiaalis-emotionaalisten ongelmien määrittelyssä on totuttu sijoittamaan ongelmat yksilöön. Tällöin ajatellaan, että lapsi häiritsee ja on vaikea (Pihlaja 2008; Heinonen 2022). Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on kuitenkin otettava huomioon yhteisön merkitys, sillä sosiaaliset ja emotionaaliset pulmat tarvitsevat syntyäkseen ja jatkuakseen otollisia olosuhteita.

Lapset, joihin liitetään sosiaalisia ja emotionaalisia vaikeuksia, kantavat ylimääräistä taakkaa verrattuna muihin erityisen tuen tarpeessa oleviin lapsiin. Nimenomaan lasta syytetään usein käyttäytymisen ongelmista. Tämä liittyy myös siihen, millaisia käsityksiä lapsesta muodostetaan. Jos lapsella on jokin vamma tai esimerkiksi kielen kehityksen vaikeuksia, lasta ei syytetä niistä (Clough ym. 2005). Syyllistämisen taakka on turhan painava pienelle lapselle.

Nimeämistä tärkeämpää on tunnistaa tuen tarve

Sosiaalis-emotionaalisten vaikeuksien ympäristö- ja kontekstisidonnaisuutta osoittavat myös niiden nimeämisen käytännöt. Varhaiskasvatuksessa puhutaan usein sosiaalis-emotionaalisista vaikeuksista, koulussa käytetään termiä käyttäytymishäiriö, ja psykiatriassa lapsi voidaan esimerkiksi nimetä masentuneeksi tai hänelle voidaan antaa ADHD-diagnoosi (ks. Kumpulainen ym. 2016; Honkasilta 2022).

Vaikeuden nimeämistä olennaisempaa on tunnistaa jo varhain lapsen tarvitsema tuki. Tutkimusten perusteella on vahvaa näyttöä näiden ongelmien pysyvyydestä jopa taaperoiästä myöhäisnuoruuteen (Goodman & Goodman 2009; Bayer ym. 2006; Briggs-Gowan ym. 2006; Briggs-Gowan & Carter 2008; Pihlaja ym. 2024).

Ratkaisevaa on tunnistaa lapsen tuen tarpeet, vastata niihin pedagogisin keinoin ja pyrkiä vaikuttamaan myönteisesti lapsen kehitysympäristöön ja kasvuolosuhteisiin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.

Tuki kohdistuu myös ympäristöön

Yksi keskeinen näkökulma sosiaalis-emotionaalisiin vaikeuksiin on ekologinen lähestymistapa. Siinä lapsen elinpiiri ja ympäristön sosiaalinen toiminta ovat tärkeitä, kun etsitään vaikeuksien lähdettä ja mietitään, miten tilanteessa voisi toimia.

Ekologisessa lähestymistavassa ongelmat ja häiriöt käsitetään lapsen ja hänen ympäristönsä välisiksi vuorovaikutusongelmiksi. Tällöin tuen suunnitelmallinen toteuttaminen ei painotu pelkästään lapseen. Kun tarkoituksena on helpottaa lapsen oloa ja vähentää ongelmia, pyritään muuttamaan koko ympäristöä.

Taustalla on ajatus siitä, että lapsi ja ympäristö muodostavat systeemin: ne eivät toimi yksin ja irrallaan, vaan suhteessa toisiinsa.

Pedagogisessa toiminnassa tulee lähtökohtana olla kunnioitus moninaisuutta ja erilaisuutta kohtaan. Alusta lähtien lapset ovat erilaisia omine yksilöllisine piirteineen ja tarpeineen. Työntekijöiden pitäisikin tietyssä määrin sopeutua lapseen eikä pakottaa häntä liikaa yleisiin normeihin. Varhaiskasvatuksen työntekijän tehtävä on tulla lasta vastaan ja ymmärtää häntä mutta ei toki hyväksyä lapsen loukkaavia tekoja.

Jokaisen lapsen tulisi saada kohdata päivittäin positiivisia tilanteita ja tuntea onnistumisen kokemuksia niin ammattilaisten kuin muiden lasten kanssa.

Lähde: Päivi Pihlaja
Varhaiserityiskasvatuksen perusteet

Varhaiserityiskasvatuksen perusteet on tarkoitettu käsikirjaksi varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen.



Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen työntekijöille sekä muille varhais- ja varhaiserityiskasvatuksesta kiinnostuneille teos tarjoaa uusia ajatuksia ja tapoja toimia. Työyhteisöille se antaa teoreettisia välineitä pedagogisten käytänteiden ja toimintatapojen reflektointiin.

Kirjan tavoitteena on antaa ymmärrystä, tietoa ja keinoja sekä varhaiserityiskasvatuksen laadun arviointiin että laadukkaan varhaiserityiskasvatuksen toteuttamiseen.

Kaiken keskiössä on lapsi: hänen hyvinvointinsa, kehityksensä, oppimisensa, osallisuutensa ja oikeutensa tulla arvostavasti kohdatuksi omana itsenään.

Tutustu kirjaan lisää