Jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Lapsen vanhemmilla ja varhaiskasvatuksen työntekijöillä on yhteinen tärkeä tavoite: lapsen hyvinvointi, jonka pohjalle hänen kehityksensä ja oppimisensa rakentuvat.



Varhaiskasvatuksessa lapsella on oikeus olla oma itsensä mutta löytää myös yhteisön voima. Tuohon yhteisöön kuuluvat kaikki lapset, kaikki työntekijät ja kaikki vanhemmat. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen työntekijöillä on vastuu siitä, että jokainen lapsi tuntee kuuluvansa turvalliseen yhteisöön.

Tämä ajatus kulkee läpi Päivi Pihlajan ja Riitta Viitalan toimittaman Varhaiserityiskasvatuksen perusteet -kirjan. Teos käsittelee varhais- ja varhaiserityiskasvatuksen sekä esiopetuksen rakenteita ja pedagogiikkaa sekä lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tukemista.

Inklusiivinen varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille

Inklusiivinen varhaiskasvatus tarkoittaa kaikille lapsille yhteistä, osallistavaa, moninaisuutta arvostavaa ja yhdenvertaista varhaiskasvatusta.

Sen keskeinen arvo on, että ihmiset saavat olla erilaisia ja erilaisuuden kirjoa kunnioitetaan ja arvostetaan. Tämän tulisi välittyä jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksessa.

Kaikissa meissä on jotain samaa, tuttua ja yhteistä mutta myös jotain toisillemme uutta, erilaista tai vierasta. Erojen etsimistä olennaisempaa on löytää ihmisten välisiä samankaltaisuuksia. Vuorovaikutuksen kautta syntyy ymmärrys toisesta.

Inklusiivinen, kaikille yhteinen varhaiskasvatus toivottaa tervetulleeksi toimintaympäristöihinsä kaikki ihmiset. Sekä lasten että kaikkien heidän ympärillään olevien aikuisten tulee saada kuulua tasavertaisina joukkoon, jossa voi kokea ilon ja yhteisöllisyyden tunteita.

Tukea tarvitseva lapsi on ennen kaikkea lapsi

Lapsen tuen tarvetta on pitkään pidetty vain yksilön ominaisuutena. Tämä on merkinnyt erilaisuuden, poikkeavuuden tai vammaisuuden sijoittamista lapseen.

Nykyään lapsen tuen tarpeita tai vammaisuutta tarkastellaan yhä enemmän lapsen ja hänen ympäristönsä välisen vuorovaikutuksen ominaisuutena tai ympäristöön sijoittuvana tekijänä. Tällöin voidaan ajatella, että lapsen tuen tarpeita ei ymmärretä tai huomioida hänen ympäristössään riittävästi tai muiden odotukset ovat ristiriidassa lapsen tarpeiden ja mahdollisuuksien kanssa.

Jos ongelman katsotaan olevan ympäristössä, juuri ympäristön asenteet, käsitteet, toiminta, normit tai rajat voivat kaivata muutosta. Samalla on tärkeää muistaa, että tuen tarve on vain pieni osa lapsen maailmaa.

Ennen kaikkea hän on lapsi. Hän haluaa leikkiä, olla aktiivinen osallistuja ja toimija omassa elämässään.

Lapsen vahvuuksien huomioiminen rakentaa myönteistä minäkuvaa

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden tehtävänä on luoda hyväksyvä ja myönteinen varhaiskasvatusympäristö, joka tarjoaa kasvun, kehityksen ja oppimisen mahdollisuuksia sekä lisää lapsen hyvinvointia.

Lapsen vahvuuksien huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Niihin keskittymällä rakennetaan lapselle myönteistä kuvaa itsestään. Myönteinen käsitys itsestä, hyvä itseluottamus ja usko omiin mahdollisuuksiin ovat jokaiselle lapselle tärkeitä. Ne kannattelevat, kun elämässä tulee väistämättä vastaan pieniä tai suuria haasteita.

Kasvatuksessa tyypillistä kehitystä ja oppimista on pitkään pidetty tavoiteltavana. Tyypillinen tai normaali on ollut lähtökohta, jonka perusteella ihmisiä on määritelty. Tämän rinnalle on noussut myös taitavan ja osaavan ihmisen ihanne sekä erinomaisuuden tavoittelu.

Kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta asiaa on syytä pysähtyä pohtimaan. Taitavasta ja osaavasta lapsesta ei tulisi tehdä varhaiskasvatuksen ainoaa tavoitetta tai normia. Jokaisella on vahvuuksia, eikä ketään tarvitse vertailla toisiin.

Osallisuus on inklusiivisen varhaiskasvatuksen ytimessä

Inklusiivisen varhaiskasvatuksen keskeinen kysymys on, miten lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tuki järjestetään siten, että lapsi saa samalla nauttia kaveri- ja ystävyyssuhteista sekä ryhmän yhteisestä toiminnasta.

Osallisuus ja sosiaalinen osallisuus ovatkin inklusiivisen varhaiskasvatuksen keskeisiä sisältöjä. Niissä korostuvat lapsen mukanaolo niin päätöksenteossa kuin kaverisuhteissakin.

Sekä varhaiskasvatuksessa että esiopetuksessa yhteinen leikki on lapsille mieluisaa toimintaa ja tehokas oppimisen menetelmä. Samalla se on inklusiivista pedagogiikkaa parhaimmillaan. Lasten keskinäisen yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumisessa myös varhaiskasvatuksen työntekijätiimillä on tärkeä merkitys.

Lapsen tuki varhaiskasvatuksessa vaatii suunnittelua

Ilman suunnittelua varhaiserityiskasvatus ja lapsen tarpeisiin vastaaminen eivät onnistu.

Lapsen tuen prosessi etenee tuen tarpeiden tunnistamisesta pedagogiseen suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja dokumentointiin. Tuen tulee olla systemaattista, tutkimusperustaista ja pedagogista, ja sitä on muokattava lapsen muuttuvien tarpeiden mukaan.

Keskeistä on tarkastella lapsen tukea yksilöllisten tekijöiden ja pedagogisen ympäristön välisenä vuorovaikutuksena. Vaikuttavan tuen rakentamisessa painottuvat lapsen vahvuudet, osallisuus ja pedagoginen toiminta.

Myös yhteistyö perheiden kanssa on merkityksellistä. Kodin ja lapsen muiden lähiympäristöjen vuorovaikutteisella toiminnalla on tärkeä rooli lapsen kehityksessä.

Sosiaalinen ja emotionaalinen hyvinvointi luo pohjan oppimiselle

Lapsen sosiaalinen ja emotionaalinen hyvinvointi on kuin kivijalka, jonka päälle kaikki oppiminen rakentuu.

Sosiaalis-emotionaalinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa kavereiden, ammattilaisten, huoltajien ja muun ympäristön kanssa. Siksi myös sosiaalis-emotionaalisiin viiveisiin ja vaikeuksiin vastaamisessa tarvitaan pedagogisia keinoja.

Samalla tavoin lapsen mahdollisuus kommunikoida ympäristönsä kanssa on tärkeä osa hyvinvointia ja oppimista. Jos lapsella ei ole keinoja viestiä iloistaan tai suruistaan, sillä voi olla merkittävä vaikutus hänen sosiaalis-emotionaaliseen hyvinvointiinsa ja kaikkeen oppimiseensa.

Varhaiskasvatuksessa tarvitaan siksi tietoa niin puheen ja kielen kehityksestä kuin esteettömästä viestinnästä ja puhetta tukevista ja korvaavista keinoista.

Lapsen erilaiset tuen tarpeet näkyvät arjessa monin tavoin

Varhaiserityiskasvatuksen perusteet käsittelee laajasti lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukemista.

Kirjassa tarkastellaan muun muassa puheen ja kielen kehitystä, sosiaalis-emotionaalista kehitystä, muistia ja tarkkaavaisuutta, motorisen oppimisen vaikeuksia, monikielisten lasten kielen kehitystä sekä liikunta-, kuulo- ja näkövammoihin liittyviä kysymyksiä. Lisäksi käsitellään kehitysvammaisen ja autismikirjon lapsen oppimisen ja osallistumisen tukemista.

Lähtökohtina ovat inklusiivinen varhaiskasvatus, osallisuus ja sosiaalinen osallisuus, lapsen vahvuuksien huomioiminen sekä positiivisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä painottavat tutkimusperustaiset pedagogiset menetelmät.

Esimerkiksi motorisen oppimisen vaikeudet voivat heijastua kaikkeen lapsen toimintaan itsestä huolehtimisen taidoista leikkiin, kaverisuhteisiin ja psykososiaaliseen hyvinvointiin. Tehtävänantoa ja ympäristöä muokkaamalla lapselle voidaan tarjota hänen tarvitsemaansa tukea, lisätä onnistumisen kokemuksia ja vahvistaa tasavertaista osallistumista arjessa.

Autismikirjon lapsen tukemisessa puolestaan keskeisessä asemassa on lapsen toimintakykyä vahvistava autismiystävällinen oppimisympäristö. Se on samalla hyvän oppimisen perusta kaikille lapsille.

Varhaislapsuus on arvokas tässä ja nyt

Varhaislapsuus on itsessään merkittävä ajanjakso ihmisen elämässä, ei vain valmistautumista johonkin suurempaan.

Kaverit, leikki ja kiinnostava toiminta tuovat iloa ja oppimista lapsen arkeen. Kehitys ja oppiminen ovat lapselle riemua tuottavia asioita jo silloin, kun ne tapahtuvat, eivät vasta vuosien kuluttua.

Jokainen lapsi kehittyy ja kykenee oppimaan. Tätä varhaiskasvatuksen työntekijöiden tulee arvostaa ja tarjota lapselle uusia ja innostavia haasteita.

Nykyisyyden rinnalla varhaiskasvatuksessa rakennetaan myös tulevaisuutta. Varhaislapsuuden kehitys ja oppiminen luovat pohjaa lapsen tulevalle oppimiselle ja kehitykselle. Tässä ja nyt tapahtuvalla kasvatuksella sekä kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tuella voi olla vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen.

Varhaiserityiskasvatuksen perusteet kokoaa tutkitun tiedon yksiin kansiin

Varhaiserityiskasvatuksen perusteet on tarkoitettu varhaiserityiskasvatuksen oppikirjaksi kasvatus- ja opetusalan koulutuksiin sekä käsikirjaksi varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Kirja sisältää myös alkuopetuksessa hyödynnettävää tietoa.



Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen työntekijöille sekä muille varhais- ja varhaiserityiskasvatuksesta kiinnostuneille teos tarjoaa uusia ajatuksia ja tapoja toimia. Työyhteisöille se antaa teoreettisia välineitä pedagogisten käytänteiden ja toimintatapojen reflektointiin.

Kirjan tavoitteena on antaa ymmärrystä, tietoa ja keinoja sekä varhaiserityiskasvatuksen laadun arviointiin että laadukkaan varhaiserityiskasvatuksen toteuttamiseen.

Kaiken keskiössä on lapsi: hänen hyvinvointinsa, kehityksensä, oppimisensa, osallisuutensa ja oikeutensa tulla arvostavasti kohdatuksi omana itsenään.

Tutustu kirjaan lisää